heivata – Finnish with old forms verb conjugation

Indicative Mood

Affirmative

Negative

Potential Mood

Affirmative

Negative

Conditional Mood

Affirmative

Negative

Imperative Mood

The 3rd person forms in Imperative are borrowed from the corresponding optative mood forms.

Affirmative

Negative

Eventive Mood

Affirmative

Negative

Optative Mood

Affirmative

Negative

Indicative Mood

Affirmative

Negative

Potential Mood

Affirmative

Negative

Conditional Mood

Affirmative

Negative

Imperative Mood

Affirmative

Negative

Eventive Mood

Affirmative

Negative

Optative Mood

Affirmative

Negative

Infinitives

Participles

Examples in Finnish Dialects

• Kuormani juuttui kiinni että tuppas= tulepas vähän kangella heivaamaan sitä irti. (Virrat)
• Kelkalla mäkeä laskettaessa se kum piettiin siitä nuorasta kiinen nii siitä oĺ hyvä heivata, mihinkä päe tahto. (Puumala)
• Heivataa miesvoemala tuo jyväsäkki kuormam piäle. (Juva)
• Lähen, ni heivataa tuo höyläpenkki jo kesäks tuaś liiterii, ku se on tuvassa tiellä. (Kangasniemi)
• Aesam paksuśil̆la palokangil̆la kaks henkee rinnattaeh heivaśkaskella isoja puita. (Rantasalmi)
• Jyvät voitiin erotella puintijätteistä nuorain varassa riippuvaa välppää ravistelemalla:Kun sitä heivaś niij jyvät karis poes ja pehkut jäe vassuu. (Rantasalmi)
• Jos jku toista jalkaansa heevoo sanotaan hänen liikkaavan. (Karttula)
• Kellon viisarien siirtämisestä: Kyllä kaet se tuo kello pyssyy oekijassa, kuj joka päevä sitä vähä heivaa etteem päen. (Haapavesi)
• Tuossa on kuoppa, yhessä kuv vähä heivataan= vivutaan kangella nin sekivi puttoo sinne. (Sotkamo)
• kun ne tuĺ sinne sisään, niin viskaś kiviä niijjen vastaan; nei nähny mitää mut ne tuĺ kivet ja kaikkea lajia nekummitukset viskaś; ja kaffekuukkarit ja kaikki, heevaś niitä. (Vermlanti)
• mie heivasin oikeinopeasti männäj ja ehlin ku ehlinkii perille ennen rajuilman puhkeamista. (Jaala)
• Laulua: Poika kun heivasi (= nai) saunan penkillä, tuppi se lekkasi vyöllä. (Karttula)
• Suu kiinni, taikka ma heivaa. (Hollola)
• Otti aidaksen ja sillä kerra heivais toista miestä. (Lemi)
• Mie ko heivasi kulakallai= nyrkilläni ne= niin karkuupas pit häne lähtii. (Rautjärvi)
• takaseilìs o alahal sellane pitkä puu ja se heivaiskii= paiskasi, huitaisi häne sielt kajutikannèlt merree hänen reivatessaan purjetta. (Uusikirkko Vpl.)
• Heivaas viel kerra sil vasaral tuoho kepi nenneä. (Räisälä)
• Toiselle ihmiselle t. eläimelle: Kyllä asetut, ku kivellä heivoon. (Ruskeala)
• Minä ku heivasi sitä korvale. (Juva)
• Kun olkikupo oli sidottu niim mies vielä heivaś= iski sitä muahaj, jotta viimeiset jyvät karisivat pois. (Rantasalmi)
• Heevasin sitä turpiin, kun rupes suotta jälämistelemmään. (Iisalmi)
• Kum minä sillä tuolillalyödä heivasin ni se oĺ peä auk paikalla. (Sysmä)
• jo selentokoneen pudottama pommi sillä välilläkorkealta pudotessaan heivovaa vähän syrijään ettei satuˀ ihan niinkun ajattelloo. (Kajaani)
• Väsymyksen tai nälän takia saattaa jkta ihmistä ruveta heivama. (Karuna)
• Siellä livettää= liukastuttaa, sitte kovasti yhtsuoraa= yhtenään heivaa, vaa ei kaaja. (Heinjoki)
• Väkikapulaa vedettäessä: älä̀ yhtikä, kyl snuu= sinun o heivaminè. (Mynämäki)
• Tyäst o heivamine, työ on lopetettava. (Pertteli)
• Taut rupes heivama, parantumaan. (Karuna)
• kyl mu ny täỳty heìva= luopua niistkutomisista vɛhɛ̀ kun en jaksa enää. (Sauvo)
• kyl seukkonen vɛhɛ̀ on kɛỳny, mut se o nim pià heìvanu. (Sauvo)
• Kun miehet hakkasivat kilpaa puita siin tulì niin kovà lyämine väkìse, ei sii heivattu. (Suomusjärvi)
• Nyt se sare heivas, siit pääsee koht puolin pellol. (Kiikala)
• Olisi pitänythiukka heivaa auton vauhtia. (Vihti)
• Kesti kolme vuorokautta ennein ku se särky heivai kovii. (Vihti)
• mää ole heivannu= lopettanut niin sem makianki, makean syömisen. (Vihti)
• Kun minua moitittiin, ajattelin, että nyt mää heivaan= jätän tä huaneem mää en saa kuunneltua tuota huutoa. (Vihti)
• Sonni työnsi sarvillaan karhua kyljestä puuta vasten niin että puu anto perrää hiukaj ja sik kun sonni ols heivannunpuskemisesta nii, se tuli takasii. (Somero)
• Kyllä mä heivaan koko jutun enkä yritä enää. (Teuva)
• Heivaah vähä sitä köyttä, että mä peesen paremmin kii. (Ikaalinen)
• Minä heivasin ajoissa tupakin, tupakoinnin. (Akaa)
• Tossa pappilan salmessa minä ennen kalastelim mutta täyty heivatakseni siälä kun rupes ̮ittek kalasteleen talolliset. (Vanaja)
• Täytyhän siinä meitin jo heivata, kun komennettiin aseita käyttään. (Tyrväntö)
• Eikohav vähä heivatap pojat, ei tät vauhtia kukaan kestä. (Hollola)
• Ei myä voia ottaa sinuu tyähö, siä olet heivannu= jättänyt vasta kaks laivaa ja varmast heivaisit tänkii. (Kymi)
• Karhulle: tokkos sinä murri perkeleh hèivoat, päästät minua jo kynsistäsi, hellität. (Pihtipudas)
• em minä ooh häntä heivannuk kaffia= lopettanut kahvin nauttimista vaikka lääkäri määräsi. (Himanka)
• Pienikokoisen hiihtäjän ei uskottu jaksavan hiihtää perille asti. Hän vastasi epäuskoisille: jos minä em pärjään niim minä heivaan. (Ii)
• sehän hèivasi= peruutti sel lähtösä. (Pudasjärvi)
• se terveös siltä o heivanna, se kivuljaaksi pillaosi. (Sotkamo)
• Me sinä heivaajaksi; löysyttele köytettä= höllennä sidettä sitä mukaa, ko me kiritähä, tiukennamme. (Kemijärvi)
• Tekkeekö se astioitaki? – Joo, mutta meilä on niim pienet tilat, että pittää heivata. (Ylitornio)
• Itkevälle lapselle: Ekkös siitä jo heivaa. (Ylitornio)
• Tulkas pojat hiukka muu= minua heivaamaan. (Koski Tl.)
• Tules vähän heivaan min kuarmaan tiälle. (Padasjoki)
• heivakkais nym minuu kum mie mänisil lintuu, eikä ok koiraa. (Jaala)
• Heivooppas pikkusen niin suahaa tuo kiv poes tieltä. (Kangasniemi)
• Heivooppas, Pekka, ettäsaan tämän pölökyn rekkeen! (Pielavesi)
• se Antti heivaa ja auttaa siinä kotona äitiään. (Himanka)
• Jos sinä vähä heivaisit, niin saatas nostetuksi tuo säkki kuorman päälle. (Kestilä)
• Tämä kuorma vieri tänne tiepuoleen tuleppa vähä heivoomaan nin soahaan se tielle. (Sotkamo)
• Jos jku puuttuu toisen morsiameen, erehtyy "toisen pyyvvyksille", voidaan sanoa, että hän vain kaveria heivovaa. (Valtimo)
• Se heivas mulle satasen, että pääsin tanssiin. (Ruovesi)
• Heivaas mulle vitoin saat sen tilist takasin. (Padasjoki)
• Venäläinen hovin herra pist kätteen taskuu ja heivais= lahjoitti Vennäi hoppeerahhoi juhannuskokolla olijoille. (Uusikirkko Vpl.)
• Kiitä köyhä, kun saat rahhaa, sano jätkä toeselle kun lantin heivasi, lahjoitti. (Kärsämäki)
• Heivaappas= ojennapa tuota seivästä tännepäin. (Pulkkila)
• heivaappa= heitäpä, lainaapa tännes se kirves! (Utajärvi)
• mie tulil leipää heivaamaa, hakemaan, ostamaan. (Jaala)
• Minä tapasin Pekan kaupungilla ja heivasin= sain lainatuksi, vipatuksi siltä pienen tonnin entisen velan lisäksi. (Kärsämäki)
• Heivatak pittää ja paljo muuten ei tulek kauppoo. (Ilomantsi)
• Minkäpä verran tuon hinnasta suattas heivata? (Pielisjärvi)
• Heivoo viiskymppiipelipanoksesta, niin vejän korti. (Savonranta)
• Kaappias heevas vähä ihan tinkimätä. (Vieremä)
• Kovimpa sinä pijät kovvaa hintaa; eiköhän tuosta vois vähhääkään heivata. (Alavieska)
• Heivasi se puolet hinnasta kun aekani tingin. (Kärsämäki)
• menin tilliinselvittämään uittomiesten työtunteja nin kun sepiiripäällikkö alak̆kaa ävelt̆teäj jotta tuota, liij̆jam paljo tunt̆tieon merkitty tuntikirjaan että hèivata; minä sano ̮tta kump̆piim mies mèistt ̮ottaa selek̆kääj jos nä̀etä ruvet̆taah hèiv̆voamaan. (Suomussalmi)
• Luulekko sinä, että heivaisin ees ootna kopeekkaa= lanttiakaan sanotusta hinnasta. (Kemijärvi)
• Kauppiaalle: Mitä̀s sie siitähinnasta heivaat? (Ylitornio)
• Ei siihensuurentelijan puheeseen ole heivaamatta uskomista. (Kemijärvi)
• Rehentelijälle: Heivaap puolet, niin jäät vielä omilles. (Rovaniemi)
• Toiskan= naapurin poika on kuulemma heivannu morsiamensa. (Ilmajoki)
• Minä heivasin senheilan jo ajaat sitten! (Akaa)
• Kun tyttö ja poika seurustelevat ja sitte toinen elit toinen heivaa niin saa töppöset toiselta. (Himanka)
• Heevois jo nuo vanahat nöpsyt= vaatteet ja ostas uuvvet. (Iisalmi)

Translations