arvata – Finnish with old forms verb conjugation

Indicative Mood

Affirmative

Negative

Potential Mood

Affirmative

Negative

Conditional Mood

Affirmative

Negative

Imperative Mood

The 3rd person forms in Imperative are borrowed from the corresponding optative mood forms.

Affirmative

Negative

Eventive Mood

Affirmative

Negative

Optative Mood

Affirmative

Negative

Indicative Mood

Affirmative

Negative

Potential Mood

Affirmative

Negative

Conditional Mood

Affirmative

Negative

Imperative Mood

Affirmative

Negative

Eventive Mood

Affirmative

Negative

Optative Mood

Affirmative

Negative

Infinitives

Participles

Examples in Finnish Dialects

• olèks hyvä̀ arvotuksi arppama? (Mynämäki)
• sevaari arvo senettä tytöt olivat ratsastaneet kovaa, hɛ motkot sit flikoil et kɛỳ pià vahìnko. (Sauvo)
• mää arvain koht kun siälpihalla höyhenät pöllyi että kettu oli kanojen joukossa. (Vihti)
• pans arvaten kuìm munt niit on! (Pöytyä)
• arvaas paljoko makso nys saappaat. (Vampula)
• Arvakkaas mihim mää lähre. (Nakkila)
• arvaappas mitä tyät ̮o häjyyntä teherä. – nuallak kirnua sisältä. (Nurmo)
• arvaas mikä sen nimi on. (Hämeenkyrö)
• Ei asiat arvaamalla selkiä, tiätääk kans tarttee sp. (Suoniemi)
• Arvaa kuinka paljo rahhaa mulla o! (Kuhmalahti)
• Arv.: yks hiiri ja kaks häntää, joka sen arvaa se on kenkä. (Hattula)
• Arvaa mitäs saat. (Nurmijärvi)
• Arvaass ̮onko minul montakii markkaa. (Askola)
• jos ei arvannusarvoitusta siit talutettii hynnilää. (Iitti)
• arvatkoa lapset, monta rihmoa pannoa koartuo, pasmaan! (Sakkola)
• èi sitäarvoitusta arv̆vooˀ ˀäkiksest̆tään. (Kiihtelysvaara)
• jos ei kolomeearvoitusta perättäi arvana sitte silemät siottii ja vietii Hytelää. (Juva)
• arv̆vooppas että minkä verta kuivia kärpäsiä lèivisk̆kääm männöö. (Maaninka)
• Arvuappas paljonko saim palakkoa. (Korpilahti)
• Arvaappas mistä minä löyvvil lehemät. (Lappajärvi)
• Arppaappas vielä toinen kerta! (Kaustinen)
• joss ̮ei arvannujarvoitusta joutu hymälää˷. (Nivala)
• likelles semustalainen arvas hevosen iän. (Raahe)
• Arv.: arvaa arosen tasku syös siemmenet sisältä (kirja). (Utajärvi)
• no se piti arvatak kuka se löi kun leikittiin kauransyöntiä. (Rovaniemi)
• Tätä arvotusta sie et kyllä arvaa. (Alatornio)
• min ̮en taija arvata paljoko tuoss ̮on rahaa. (Vermlanti)
• ku et arvaaarvoitusta sit piäset rahkolaa. (Venjoki)
• yks hiiri, kaks häntä̀, ken sen kengän arvajà. (Kallivere)
• ittestäs hyvä̀ ihmne asia arva sp. (Hinnerjoki)
• mää arvasi mitä vaste hää ol tullu. (Pertteli)
• ku lehmɛ ruòkkinu o, nin kyl se arvo paljonko lehmälle piti varata heiniä talveksi. (Sauvo)
• Sudenverkko viritettiin sinne misä arvattiin että susi rupi olemaa. (Vihti)
• Mää arvasi sen, ettes sää siäl kauvvaa viitti ol. (Nakkila)
• Sen olis pitäny arvatakki ettei kaks kolometa mee! (Isojoki)
• En arvannu sinun vielä tulevan. (Längelmäki)
• Kaskipaikaksi valittiin semmonen niij joka arvattiim paremmir ruahoo kasvava myöhemmin laitumena. (Hattula)
• Ittestäs paha pappi asiat arvaa sp. (Nurmijärvi)
• Johan mie sen arvasin ereltpäi, ettei siit mitää tu. (Orimattila)
• Kyl miä maan arvaan, vaik en o käynny sp. (Lapinjärvi)
• Eläintä ei saa teurastettaessa kiduttaa: arvoaha sen et tuntoha silläkii on. (Lemi)
• jos miul ei enneä kelpoa kahv siit arvatkoa mie kohta kuole. (Joutseno)
• astunnasta mies arvat̆taan, tup̆paan tulennista tunnet̆taan sp. (Kiihtelysvaara)
• joha minä arvoo sen ̮itestäi mikä tuska se oĺ. (Juva)
• èihän sitä nyt niim paekoⁱlleen arv̆voo säitä eteenpäin. (Nilsiä)
• ei arvanna, että hänel̆len tulloo kuolema. (Konginkangas)
• ko astuuhetteeseen nevalla niim menee niin syvälle ettei arvaakkaa. (Himanka)
• èi sitä päältä näheḛ ossaa arvata. (Nivala)
• arvasinham minä että tul̆lee se kylyvyllek kot̆tiin. (Utajärvi)
• ei sehevonen arvannuk kuarmam mukana tulla. (Orivesi)
• eihän ne muuten ois arvannut tehlä oikein arkkua, ellei olisi otettu mittoja. (Padasjoki)
• En arva yhtää sanoap piisaako se voi koko väelle. (Orimattila)
• ei arvannu avaa sit ovii. (Kymi)
• ja arvoap pysyäv vivunnauhas kii äläkä pyrikään ulos! (Lemi)
• Huonon kalansyönnin aikana pitteä tuota pyytömiehe jo arvata lähtii syvemmäl vesil. (Sakkola)
• Pikkulapsesta: èi silimij̆jään arv̆voop pannaˀ ˀump̆peen vaikka on nukahtamaisillaan. (Kiihtelysvaara)
• Arvov̆vaak̆koon tuo nyt selitteeˀ ˀassiin oek̆keen. (Pielisjärvi)
• etkös sinä arvoom männäs sàonavettä làettamaa. (Juva)
• Kyllä siellä ol matala ov piän löin yläkamaraan ku en arvanna kumartua. (Nilsiä)
• sitähäˀ ˀèi äkkinä̀inen tahoˀ ˀarvatat tehä ankkurin solmua pitäväksi. (Pihtipudas)
• liikkeellen ku käskettiihevosta – – muiskaotettiin, sillon se arvoa lähteä. (Joutsa)
• Arvasi parahiksi tulla saje. (Pyhäjoki)
• kyllä sieltä hilloja saa, kuv vàen arvaa mennäˀ òekiaam pàekkaan. (Utajärvi)
• kun on huonostiˀ arvattu varraotat talavellen niin näkkyy rehut tulleen syövyksi. (Puolanka)
• Ku arvasikin tulla. (Tervola)
• Askeleella arvaa melkein suun̆nile justhin astuap= mitata askelmitalla pellon. (Rovaniemi)
• Pikkulapselle annettiin leikkikalu: jos hää arvais lellii katsoo, annettii lelli kättee. (Tyrö)
• Em mä̀ os sitä nii nuuka= tarkkaan arvatak kuin toi karjaruak piissa. (Halikko)
• Ei lehmää sarvist arvat sp. (Nakkila)
• Ei miäs oo takkihinsa arvattu sp. (Ylihärmä)
• Perunkirjoituksen pitäjältä kysyttiin: Minkä hintaseksi Mikkolan talon arvasitte? (Hämeenkyrö)
• Torpparin lunastaessa isännältä torppaa kolme miestä kummaltakin puolelta oli arvaamassa sen tilah hintaa. (Orivesi)
• herelmästä puu tunnetaaj ja kasvista maa arvataa sp. (Hattula)
• arvaa oma tilas sp. (Hollola)
• liika korkejaks arvasvatverottajat mim maam. (Iitti)
• Maan jyvityksestä: nii monentie jyveä astikka arvatoa. (Lemi)
• Kukas sijan syönnöksillee arvajaa. (Rautjärvi)
• pitemmältä matkalta kuˀ ˀammut̆taanlintua, niim pit̆tää matka joksesakkit tarkkaan arvatak. (Kiihtelysvaara)
• Ei pie koirroo karvoin kahttook, miestä nuttuun arvatak sp. (Juuka)
• se on emännän arvattava milloin leipä uunissa on tarpeeksi paistunut. (Hirvensalmi)
• làotamies hàettiiˀ ˀarv̆voom̆maam minkälaenev vahinko on tullunna. (Maaninka)
• Arvaa oma tilasi anna arvo toisillenni sp. (Jyväskylä)
• se on koko Siermalan talo pitäny arvata perunkirjoituksessa. (Himanka)
• halapaseksipa opettaja arvovaa Iisakin uhrin verratessaan siihen tupakasta luopumista. (Ristijärvi)
• Kyl häistenki= häissäkin veisatti jos kyläkunnas ol semssi et arvasiva ruvèt siäl ihmiste joukos veissama. (Laitila)
• mɛ en arvannu mennɛ ulòs ukkosella. (Sauvo)
• Arvaaks sää sanoo ton sil oikeen eteen? (Nummi)
• Kun tiedettiin olevan kulkureita liikkeellä ei arvannup pittää ovvei auki. (Köyliö)
• kyl sepikkulapsi kävèlee puìta myä̀rejjhk tukien jo muttei arvaa hellittääv viä otettaan. (Vampula)
• em mittääm makkeeta lainkan arvaas suuhunin tällätä sokeritaudin vuoksi. (Kullaa)
• sillen arvaa niin orijaalematam mennäs sempastorin puheelle. (Nurmo)
• Ei sinne yksinänsäj juur monikan arvannum mennäp pimeeseer riiheen yäsyrännä. (Mouhijärvi)
• kolmek kertaa velim patukasta= palmikosta ja kun eityttö sillon silmilles sylkenyn nin ̮arvasin ottaa hänet vaimoksi. (Kangasala)
• eihän toinen arvannum myyräpviinaa paitti se joka sitä teki ja poltti. (Hattula)
• ei istua arvannuk ku hijo viikatettaas, kun tuppas nin torkuttaaj ja väsyttää. (Renko)
• em minä arvannul laskia kovin jyrkästä mäestä suksilla. (Padasjoki)
• ne ol eri miähet jotka arvas mennä sinnen tukkiruhkah sitä laukaisemaan. (Kymi)
• ei arvaa lähtiä kävelemää kipeällä jalalla. (Virolahti)
• ei arvoam männä häirihtemmää. (Parikkala)
• Empä arvoom männäs sanomaa. (Joroinen)
• enkä minä arvanna pyyteä. (Konginkangas)
• èi tahovanhoja tarinoita arvatap puhuakkoan kunn ̮ei òikeev varmaks muista. (Jämsä)
• En minä taho arvata myijä peluja= silppuja näin syksytalvesta, jos loppuu itteltä kesken. (Keuruu)
• niihijketunrautoihin jää sev verraa̰ hajuja ettei neketut, arvaam mennä niihin. (Himanka)
• Kummasti vaen arvoo tuo porsas puikkelehtia tuolla lammaskarsinassa. (Sotkamo)
• en arvannum männäk kun en tienny oĺko Miina koton. (Hollola)
• Em mie arvak kuunnella. (Valkeala)
• ei häntä arvoa uuvvestoa männä pyytämeä, jos ̮ei yhel käskyl tule. (Kurkijoki)
• o vähä kiivas miɛs, mä arva. (Perniö)
• kyl se Syyrakin kirjas on kyl mää sen arvaan. (Pöytyä)
• mutta kyllä tua meirän kissi ov vain niiv viisas jotta sit ̮ei arvaakkaa. (Nurmo)
• Ei se sitä sanonu, mutta arvaamma, että riioolle se meni. (Virrat)
• Joka kerran keksitään, sitä aina arvataan sp. (Hattula)
• sitä ei arvànt jot ihmisèl nii paljo matoloi on kuin oli tyttärelläni kerran lapsena. (Uusikirkko Vpl.)
• kyl sielä om minä arvoon nyttii vielä. (Juva)
• moneltaki neheinät loppu keskentalvella, arvanneen niin. (Hailuoto)
• ei minun arvatakseni pitäsiˀ ollav vanahoja kajjaanilaesie. (Paltamo)
• mutta mie arvaan ette sillonki on ollu välìstä tyyrhiimpi hinta ja välistä halvempi. (Vittanki)
• se om mun arvatein sillä, hänellä. (Vermlanti)
• ko arvattii et lehmät oli jo heinät syöneet siis mäntii lypsämää. (Kallivere)
• Arvakkast pääl, ajatelkaapa. (Rauma)
• ja arvakast pääl et mitä̀ siɛl sit tehti. (Perniö)
• arvaa päälläettä kun nii isoi lapoisii= heinäseipäällisiä tehtii oli raskasta nostaa koko seipäällistä kerralla kuormaan. (Vihti)
• arvatak kum mennä kesänä tekivätäiti ja tytär aivan kahare heinä! (Nurmo)
• Metsästäjät olivat sulkeneet ketun luolaansa: arvaas nyk kun kymmenem päivää oli siäl. (Kymi)
• Kun naiset riitelivät hautajaispitoja valmistellessaan, jonkun mies sanoi: no akat arvatkaa nyt mis työ uotta! (Uusikirkko Vpl.)
• arvaat jos sekannun sanka ois hellìnt täst. (Uusikirkko Vpl.)
• Arvuat sie velisei, minnuu ku panniit, löivät. (Räisälä)
• Kun sairaalle ei annettu edes vettä nä̀in ̮ik̆kääm pań kupij ja pissiisäj jòi, arvatk̆koopas! (Kiihtelysvaara)
• àe ku sepalanut talo kyti monta pä̀evee, arvooha sen ku silta= lattia jäi ja làepio putos piäle. (Juva)
• ja arvatkoappas kun kahem puolen oĺkirkkoveneessä semmoset, semmonej jono aeroja ni se oĺ iso. (Korpilahti)
• no arvoas se kun ei mittääˀ annetanlehmille keväällä niin ne ̮on hienot ruuvat vielä metsässä. (Sotkamo)
• kyllä seruisleipä oli ruokasaa, arvaa sem paliasta ruvista. (Rovaniemi)
• arvaa että me laukoma pakoon. (Raisi)
• Arvakkaa perhää. (Ylitornio)
• arvàhà mokoma valo= rankkasade oli! (Kallivere)
• Entisaikaan koetettiin arpomalla ratkaista t. ennustaa asioita mitä nyt oli noin arvattavaa. (Kymi)
• Morsiamen kapioiden kartuttamiseksi pidetyissä talkoissa laskettiin leikkiä, naurettiin ja arvattii= arvuuteltiin kene pää peräst ens kerra saahaa rähissä, kuka on seuraava morsian. (Uusikirkko Vpl.)
• sieläbingossa oli arvattu= arvottu sijamporsas. (Himanka)
• ne houkutteli sen korttija arvoomaan, pelaamaan. (Sotkamo)

Samples in Old Finnish

• (1600 1600 1600) SVRwerdera; lisäksi VR aestimare, judicare
• (1650) Fjota eij taita arwata inaestimabilis, som icke kan wärderas
• (1700 1750) JG I 31caestimo, conjicio, wärderar, gissar; lisäksi G menar, skattar, censeo; kuin ikäwäni arwoaisit om du wjste min begäran, hwad jag längtar efter; 31d onnellisexi häntä arwata skatta honom lycklig; arwatta|pa, -wa som kan gissas; se on arwattapa asia det är lät at gissa, förmoda, det kan förstås

• A II 166menit itzecukin Caupungihins andaman heidens arwattaB^1–4 Lk 2:3idziäns arwatta
• A III 575B^1–4 Vlt 4:2Ne Kempit Zionin Poiat, Cullan werdhaxi luetut, quinga he nyt ouat Sauen Crusin caltaisexi aruatut
• A III 747B^1–4 Sak 11:13oho se ialo Summa, iolla mine heilde aruattu olen
• Martti 65Lju 1601 86Koll 1648 94ioldei mies taidha aruata wahingota
• Martti 90Lju 1601 118Koll 1648 123[Heidän pitää] eroittaman yhden osan sijtä [yhteisestä] asumasta – – nijn swren quin he taitauat aruata [asianosaisen osuudeksi]
• Martti 163kihlacunnan pämiehen [pitää] 6. miestä nimittämän, aruaman ne haauattLju 1601 205iotca – – aruauat, Koll 1648 219arwamahan
• Sor 1621 112[Kyrenius] annoi ylös Kirioitta caicki heidän caluns ia tawarans, ia ne arwata
• Sor 1621 1148inhiminen tämän mailman tawarat – – corkiaxi ia suurexi arwa
• B¹ 1 Kn 8:5lambaita ja carja, joita ei yxikän arwata eli luke paljouden tähden tainnutB^2–4ei arwattu
• B^1–4 Viis 7:9hopia on nijncuin loca hänen [viisauden] ehtons arwattapa
• Spe 1642 G2Duomaritten tule arwata Stormamisen tilanruots.skatta
• Spe 1643 D4ettei jocu Palljetta mäne ylöslyömän – – ennen cuin hän wuorden Mestarillda – – ombi arwattw ja mitattwruots.proberat
• Petraeus 1649 C6bcallimbahan arwat omas cuin cohtuus on
• Ika 1673 C2barwais Herra Christus ne [lesken rovot] suuremmaxi, cuin mitä caicki muut siehen panit
• Flor 1688 124[Asia jonka] Pispa Capitlumin canssa arwa ja cohtuex luke
• Flor 1688 167[Kirkosta myöhästynyt ei] ole cuullu Soittamista, eli tainnut nijn hywin Aica arwata
• As 1697b D4b[Tulipalo] ensist laillisest tutkitan ia wahingo arwatan
• Forseen 1738 300RWL 1759 225RWL 1808 242Cusa irtain tawara mittauxeen käy, pitä se arwattaman, sen jälken cuin se myydä taitan
• Wirz 1768 136[Sormus] kiwen tähden – – kallijxi arwattin
• Cygn 1774 244Myrrhamita ja Aloeta – – yhten arwaten sadan naulan hindaan asti
• STS 1776 44[Ruokaa jaetaan] niin paljo kuin arwatan wiikon waraxi
• Varia 1802 34[Suot] owat enimmittäin tähän asti Isoisa Jagoisa arwatut kelpamattomixi wiljeldä
• A II 604piteket hye meno Pacanaidhen seas, Sen päle ette ne iotca teite panetteleuat ninquin Pahointekijte, aruaisit teite teiden hyuiste töistenB¹ 1 Pt 2:12tundisit teidän, B^2–4näkisit; ruots. 1541mågha see idhra godha gerningar
• A III 716Cwlemus on heicko ia pieni, quin arua wisust monda äni – – hiliaisen, selkien ia corkian
• A III 717Rupemus, rumijt tundepi, tartu, arua, ia siuelepi. Quinga pehme, ia coua cuki on
• AHF 1555 6Mee toijffuomme ette te -- Arwatte sen swren kwlutuxen ia waijwan, quin Mee kaickeden teiden hyffuexenne pitänehet olemma
• Sor 1621 482[Sokea näkeville:] eij te taida arwata minun waiwani
• B^1–4 Viis 8:8[Taitava] osa sekä mennet että tulewaiset, hän ymmärtä pimiät puhet, ja arwa [ratkaisee] työlät tapauxet
• Fav 1665 A1ataita itzecukin jollakin muoto ymmärtä ia arwata [puolison kuoleman aiheuttaman tuskan]
• Procop 1681 A2b[Lapset] eij taida itke eikö [!] arwata heille, heidän rackan Äitins Cuoleman cautta tapahtunutta Wahingota
• Procop 1690 10mikä Autuus omasa hywäsä Tunnosa seiso, arwa hän parhain joca lewottomalda, ja calwawalda Tunnolda waiwatan
• WK 1701 141:17Ota Johannes coht tygös, Hän kyll sun tarpes arwa
• Flor 1702 D3bTurcu rahan arwa
• Weg 1747 813Itzecukin meistä taita arwata, cuinga iloinen ja eläwä Elias mahdoi olla
• Cygn 1774 86Arwasiko Kansa Herran Hallituxen hywyden ja Esimiehens rehellisyden
• STS 1776 41[Muinaiset suomalaiset] luonnollisesta ajatuxesta taisit arwata, ettei kamartunut ja ruohoittunut keto ollut sowelias jywän siementä hywin kätkemään ja idättämään
• A II 154B^1–4 Mk 14:65mwtamat rupesit sylkemen henen pälens – – ia rusicoitzeman hende ia sanoman henelle, AruaUT 1938Profetoi; ruots. 1541Spå til
• A II 235B^1–4 Lk 22:64[Miehet] peitit henen Silmens, ia hosuit henen Casuons, ia kysyit henelle sanoden, Arua, Cuka se on ioca sinu löi
• Koll 1648 235Warastetahan taloin pojalda – – Arwa se sen cuhunga se tullut onMartti 175on hänellä lähes tietå, Lju 1601 219waka lulo; ruots.haffuer han waan a
• Salam 1690a 37et Arwata osaja – – Keldä kärsit Corwapuustin
• AAchr 1756a 2:4Jos ett sinä arwa mik' woi se on oll', Nijn on se yx cuiteng
• B^3–4 1 Ms 44:15ettäkö te tiennet, että sencaltainen mies cuin minä olen, taita kyllä hywin arwataB^1–2on tietäjä
• Martti 36[Perintöä jakaessaan] pitä heidhän – – caxi arpa helman heittämän, ia sijtte aruat seisottaman. Nytt sano toinen oleuan aruatun ia toinen kieldä, nijn tule sen tuoda todhistoxen ioca sano aruatuxi täydhellä tasa walallaLju 1601 56aruoitetun oleuan – – ioca sano aruoitetuxi, Koll 1648 59arwan heitetyxi – – arwan heitetyxi

Translations