Hyphenation: po‧ci‧voit‧taa
Indicative
Present
| Sg.1 | pocivoitan |
| Sg.2 | pocivoitat |
| Sg.3 | pocivoittaa |
| Pl.1 | pocivoitamma |
| Pl.2 | pocivoitatta |
| Pl.3 | pocivoittaat; pocivoittavat; pocivoitetaa |
| Impersonal | pocivoitetaa |
Imperfect
| Sg.1 | pocivoitin |
| Sg.2 | pocivoitit |
| Sg.3 | pocivoitti |
| Pl.1 | pocivoitimma |
| Pl.2 | pocivoititta |
| Pl.3 | pocivoittiit; pocivoittivat; pocivoitettii |
| Impersonal | pocivoitettii |
Conditional
| Sg.1 | pocivoittaisin |
| Sg.2 | pocivoittaisit |
| Sg.3 | pocivoittais |
| Pl.1 | pocivoittaisimma |
| Pl.2 | pocivoittaisitta |
| Pl.3 | pocivoittaisiit; pocivoittaisivat; pocivoitettais |
| Impersonal | pocivoitettais |
Potential
| Sg.1 | pocivoittanen |
| Sg.2 | pocivoittanet |
| Sg.3 | pocivoittanoo |
| Pl.1 | pocivoittanemma |
| Pl.2 | pocivoittanetta |
| Pl.3 | pocivoittanoot |
| Impersonal | pocivoitettannoo |
Imperative
| Sg.2 | pocivoittaist; pocivoita |
| Sg.3 | pocivoittakoo |
| Pl.2 | pocivoittakaa |
| Pl.3 | pocivoittakoot |
| Impersonal | pocivoitettakkoo |
Infinitives
| I Infinitive | pocivoittaa |
| II Infinitive, inessive | pocivoittajees |
| II Infinitive, instructive | pocivoittaen |
| III Infinitive, illative | pocivoittamaa |
| III Infinitive, inessive | pocivoittamaas |
| III Infinitive, elative | pocivoittamast |
| III Infinitive, abessive | pocivoittamata |
| IV Infinitive, nominative | pocivoittamiin |
| IV Infinitive, partitive | pocivoittamista; pocivoittamist |
Participles
| Active Present | pocivoittava |
| Passive Present | pocivoitettava |
| Active Past | pocivoittant; pocivoittanut |
| Passive Past | pocivoitettu |
Verbs conjugated like pocivoittaa
humalluttaa,
vaikenoittaa,
kirkassuttaa,
vahvissuttaa,
polttaa,
sauttaa,
homehoittaa,
haikotuttaa,
soittaa,
arestoittaa,
mraamoroittaa,
pilahuttaa,
joottaa,
risovoittaa,
žaalivoittaa,
pohmeloittaa,
pohvaloittaa,
linevoittaa,
nikossuttaa,
loottaa, etc. (List truncated at 20 verbs)
Etymology
Borrowed from Russian потчевать (potčevatʹ). See: Russian '
потчевать'.
Sample Sentences