kirahuttaa – Ingrian verb conjugation

Ingrian verb forms of kirahuttaa

Hyphenation: ki‧ra‧hut‧taa

Indicative

Present

Sg.1kirahutan
Sg.2kirahutat
Sg.3kirahuttaa
Pl.1kirahutamma
Pl.2kirahutatta
Pl.3kirahuttaat; kirahuttavat; kirahutetaa
Impersonalkirahutetaa

Imperfect

Sg.1kirahutin
Sg.2kirahutit
Sg.3kirahutti
Pl.1kirahutimma
Pl.2kirahutitta
Pl.3kirahuttiit; kirahuttivat; kirahutettii
Impersonalkirahutettii

Conditional

Sg.1kirahuttaisin
Sg.2kirahuttaisit
Sg.3kirahuttais
Pl.1kirahuttaisimma
Pl.2kirahuttaisitta
Pl.3kirahuttaisiit; kirahuttaisivat; kirahutettais
Impersonalkirahutettais

Potential

Sg.1kirahuttanen
Sg.2kirahuttanet
Sg.3kirahuttanoo
Pl.1kirahuttanemma
Pl.2kirahuttanetta
Pl.3kirahuttanoot
Impersonalkirahutettannoo

Imperative

Sg.2kirahuttaist; kirahuta
Sg.3kirahuttakoo
Pl.2kirahuttakaa
Pl.3kirahuttakoot
Impersonalkirahutettakkoo

Infinitives

I Infinitivekirahuttaa
II Infinitive, inessivekirahuttajees
II Infinitive, instructivekirahuttaen
III Infinitive, illativekirahuttamaa
III Infinitive, inessivekirahuttamaas
III Infinitive, elativekirahuttamast
III Infinitive, abessivekirahuttamata
IV Infinitive, nominativekirahuttamiin
IV Infinitive, partitivekirahuttamista; kirahuttamist

Participles

Active Presentkirahuttava
Passive Presentkirahutettava
Active Pastkirahuttant; kirahuttanut
Passive Pastkirahutettu

Etymology

Onomatopoeic for the sound of clashing stone and metal. Akin to dialectal Finnish kirauttaa. See: Finnish with old forms 'kirauttaa'.

Sample Sentences