Indicative Mood
Affirmative
Present
| minä | arvetun |
| sinä | arvetut |
| hän | arvettuu |
| me | arvetumme |
| te | arvetutte |
| he | arvettuvat |
Perfect
| minä | olen arvettunut |
| sinä | olet arvettunut |
| hän | on arvettunut |
| me | olemme arvettuneet |
| te | olette arvettuneet |
| he | ovat arvettuneet |
Imperfect
| minä | arvetuin |
| sinä | arvetuit |
| hän | arvettui |
| me | arvetuimme |
| te | arvetuitte |
| he | arvettuivat |
Pluperfect
| minä | olin arvettunut |
| sinä | olit arvettunut |
| hän | oli arvettunut |
| me | olimme arvettuneet |
| te | olitte arvettuneet |
| he | olivat arvettuneet |
Negative
Present
| minä | en arvetu |
| sinä | et arvetu |
| hän | ei arvetu |
| me | emme arvetu |
| te | ette arvetu |
| he | eivät arvetu |
Perfect
| minä | en ole arvettunut |
| sinä | et ole arvettunut |
| hän | ei ole arvettunut |
| me | emme ole arvettuneet |
| te | ette ole arvettuneet |
| he | eivät ole arvettuneet |
Imperfect
| minä | en arvettunut |
| sinä | et arvettunut |
| hän | ei arvettunut |
| me | emme arvettuneet |
| te | ette arvettuneet |
| he | eivät arvettuneet |
Pluperfect
| minä | en ollut arvettunut |
| sinä | et ollut arvettunut |
| hän | ei ollut arvettunut |
| me | emme olleet arvettuneet |
| te | ette olleet arvettuneet |
| he | eivät olleet arvettuneet |
Potential Mood
Affirmative
Present
| minä | arvettunen |
| sinä | arvettunet |
| hän | arvettunee |
| me | arvettunemme |
| te | arvettunette |
| he | arvettunevat |
Perfect
| minä | lienen arvettunut |
| sinä | lienet arvettunut |
| hän | lienee arvettunut |
| me | lienemme arvettuneet |
| te | lienette arvettuneet |
| he | lienevät arvettuneet |
Negative
Present
| minä | en arvettune |
| sinä | et arvettune |
| hän | ei arvettune |
| me | emme arvettune |
| te | ette arvettune |
| he | eivät arvettune |
Perfect
| minä | en liene arvettunut |
| sinä | et liene arvettunut |
| hän | ei liene arvettunut |
| me | emme liene arvettuneet |
| te | ette liene arvettuneet |
| he | eivät liene arvettuneet |
Conditional Mood
Affirmative
Present
| minä | arvettuisin |
| sinä | arvettuisit |
| hän | arvettuisi |
| me | arvettuisimme |
| te | arvettuisitte |
| he | arvettuisivat |
Perfect
| minä | olisin arvettunut |
| sinä | olisit arvettunut |
| hän | olisi arvettunut |
| me | olisimme arvettuneet |
| te | olisitte arvettuneet |
| he | olisivat arvettuneet |
Negative
Present
| minä | en arvettuisi |
| sinä | et arvettuisi |
| hän | ei arvettuisi |
| me | emme arvettuisi |
| te | ette arvettuisi |
| he | eivät arvettuisi |
Perfect
| minä | en olisi arvettunut |
| sinä | et olisi arvettunut |
| hän | ei olisi arvettunut |
| me | emme olisi arvettuneet |
| te | ette olisi arvettuneet |
| he | eivät olisi arvettuneet |
Imperative Mood
The 3rd person forms in Imperative are borrowed from the corresponding optative mood forms.
Affirmative
Present
| arvettukaami; arvettukaani |
| (sinä) | arvetu |
| (hän) | arvettukoon |
| (me) | arvettukaamme |
| (te) | arvettukaa |
| (he) | arvettukoot |
Perfect
| (hän) | olkoon arvettunut |
| (he) | olkoot arvettuneet |
Negative
Present
| älkäämi; älkääni arvettuko |
| (sinä) | älä arvetu |
| (hän) | älköön arvettuko |
| (me) | älkäämme arvettuko |
| (te) | älkäätte arvettuko |
| (he) | älkööt arvettuko |
Perfect
| älkäämi; älkääni olko arvettunut |
| (sinä) | älä ole arvettunut |
| (hän) | älköön olko arvettunut |
| (me) | älkäämme olko arvettuneet |
| (te) | älkäätte olko arvettuneet |
| (he) | älkööt olko arvettuneet |
Eventive Mood
Affirmative
Present
| minä | arvettuneisin |
| sinä | arvettuneisit |
| hän | arvettuneisi |
| me | arvettuneisimme |
| te | arvettuneisitte |
| he | arvettuneisivat |
Perfect
| minä | lienisin arvettunut |
| sinä | lienisit arvettunut |
| hän | lienisi arvettunut |
| me | lienisimme arvettuneet |
| te | lienisitte arvettuneet |
| he | lienisivät arvettuneet |
Negative
Present
| minä | en arvettuneisi |
| sinä | et arvettuneisi |
| hän | ei arvettuneisi |
| me | emme arvettuneisi |
| te | ette arvettuneisi |
| he | eivät arvettuneisi |
Perfect
| minä | en lienisi arvettunut |
| sinä | et lienisi arvettunut |
| hän | ei lienisi arvettunut |
| me | emme lienisi arvettuneet |
| te | ette lienisi arvettuneet |
| he | eivät lienisi arvettuneet |
Optative Mood
Affirmative
Present
| minä | arvettuon |
| sinä | arvettuos |
| hän | arvettukoon |
| me | arvettukoomme |
| te | arvettukootte |
| he | arvettukoot |
Perfect
| minä | ollon arvettunut |
| sinä | olkootte arvettunut |
| hän | olkoon arvettunut |
| me | olkoomme arvettuneet |
| te | olkootte arvettuneet |
| he | olkoot arvettuneet |
Negative
Present
| minä | ällön arvetu |
| sinä | ällös arvetu |
| hän | älköön arvettuko |
| me | älköömme arvettuko |
| te | älköötte arvettuko |
| he | älkööt arvettuko |
Perfect
| minä | ällön ollo arvettunut |
| sinä | ällös ollo arvettunut |
| hän | älköön olko arvettunut |
| me | älköömme olko arvettuneet |
| te | älköötte olko arvettuneet |
| he | älkööt olko arvettuneet |