Hyphenation: van‧hoit‧tu‧a
Indicative
Present
| Sg.1 | vanhoitun |
| Sg.2 | vanhoitut |
| Sg.3 | vanhoittuu |
| Pl.1 | vanhoitumma |
| Pl.2 | vanhoitutta |
| Pl.3 | vanhoittuut; vanhoittuvat; vanhoituttaa |
| Impersonal | vanhoituttaa |
Imperfect
| Sg.1 | vanhoituin |
| Sg.2 | vanhoituit |
| Sg.3 | vanhoittui |
| Pl.1 | vanhoituimma |
| Pl.2 | vanhoituitta |
| Pl.3 | vanhoittuit; vanhoittuivat; vanhoituttii |
| Impersonal | vanhoituttii |
Conditional
| Sg.1 | vanhoittuisin |
| Sg.2 | vanhoittuisit |
| Sg.3 | vanhoittuis |
| Pl.1 | vanhoittuisimma |
| Pl.2 | vanhoittuisitta |
| Pl.3 | vanhoittuisiit; vanhoittuisivat; vanhoituttais |
| Impersonal | vanhoituttais |
Potential
| Sg.1 | vanhoittunen |
| Sg.2 | vanhoittunet |
| Sg.3 | vanhoittunnoo |
| Pl.1 | vanhoittunemma |
| Pl.2 | vanhoittunetta |
| Pl.3 | vanhoittunnoot |
| Impersonal | vanhoituttanoo |
Imperative
| Sg.2 | vanhoittuist; vanhoitu |
| Sg.3 | vanhoittukkoo |
| Pl.2 | vanhoittukkaa |
| Pl.3 | vanhoittukkoot |
| Impersonal | vanhoituttakoo |
Infinitives
| I Infinitive | vanhoittua |
| II Infinitive, inessive | vanhoittues |
| II Infinitive, instructive | vanhoittuen |
| III Infinitive, illative | vanhoittummaa |
| III Infinitive, inessive | vanhoittumas |
| III Infinitive, elative | vanhoittumast |
| III Infinitive, abessive | vanhoittumata |
| IV Infinitive, nominative | vanhoittumiin |
| IV Infinitive, partitive | vanhoittumista; vanhoittumist |
Participles
| Active Present | vanhoittuva |
| Passive Present | vanhoituttava |
| Active Past | vanhoittunt; vanhoittunut |
| Passive Past | vanhoituttu |
Verbs conjugated like vanhoittua
vanhoittua,
seisohtua,
kasvattua,
paisettua,
punettua,
tapahtua,
ilmahtua,
unohtua,
lihoittua,
rakottua,
homehtua,
avahtua,
ruskettua,
havahtua,
asettua,
ramoittua,
nikahtua,
paissettua,
Etymology
From vanha (“old”) + -oittua.
Sample Sentences