Indicative Mood
Affirmative
Present
| minä | improvisoitahdututan |
| sinä | improvisoitahdututat |
| hän | improvisoitahdututtaa |
| me | improvisoitahdututamme |
| te | improvisoitahdututatte |
| he | improvisoitahdututtavat |
Perfect
| minä | olen improvisoitahdututtanut |
| sinä | olet improvisoitahdututtanut |
| hän | on improvisoitahdututtanut |
| me | olemme improvisoitahdututtaneet |
| te | olette improvisoitahdututtaneet |
| he | ovat improvisoitahdututtaneet |
Imperfect
| minä | improvisoitahdututin |
| sinä | improvisoitahdututit |
| hän | improvisoitahdututti |
| me | improvisoitahdututimme |
| te | improvisoitahdututitte |
| he | improvisoitahdututtivat |
Pluperfect
| minä | olin improvisoitahdututtanut |
| sinä | olit improvisoitahdututtanut |
| hän | oli improvisoitahdututtanut |
| me | olimme improvisoitahdututtaneet |
| te | olitte improvisoitahdututtaneet |
| he | olivat improvisoitahdututtaneet |
Negative
Present
| minä | en improvisoitahdututa |
| sinä | et improvisoitahdututa |
| hän | ei improvisoitahdututa |
| me | emme improvisoitahdututa |
| te | ette improvisoitahdututa |
| he | eivät improvisoitahdututa |
Perfect
| minä | en ole improvisoitahdututtanut |
| sinä | et ole improvisoitahdututtanut |
| hän | ei ole improvisoitahdututtanut |
| me | emme ole improvisoitahdututtaneet |
| te | ette ole improvisoitahdututtaneet |
| he | eivät ole improvisoitahdututtaneet |
Imperfect
| minä | en improvisoitahdututtanut |
| sinä | et improvisoitahdututtanut |
| hän | ei improvisoitahdututtanut |
| me | emme improvisoitahdututtaneet |
| te | ette improvisoitahdututtaneet |
| he | eivät improvisoitahdututtaneet |
Pluperfect
| minä | en ollut improvisoitahdututtanut |
| sinä | et ollut improvisoitahdututtanut |
| hän | ei ollut improvisoitahdututtanut |
| me | emme olleet improvisoitahdututtaneet |
| te | ette olleet improvisoitahdututtaneet |
| he | eivät olleet improvisoitahdututtaneet |
Potential Mood
Affirmative
Present
| minä | improvisoitahdututtanen |
| sinä | improvisoitahdututtanet |
| hän | improvisoitahdututtanee |
| me | improvisoitahdututtanemme |
| te | improvisoitahdututtanette |
| he | improvisoitahdututtanevat |
Perfect
| minä | lienen improvisoitahdututtanut |
| sinä | lienet improvisoitahdututtanut |
| hän | lienee improvisoitahdututtanut |
| me | lienemme improvisoitahdututtaneet |
| te | lienette improvisoitahdututtaneet |
| he | lienevät improvisoitahdututtaneet |
Negative
Present
| minä | en improvisoitahdututtane |
| sinä | et improvisoitahdututtane |
| hän | ei improvisoitahdututtane |
| me | emme improvisoitahdututtane |
| te | ette improvisoitahdututtane |
| he | eivät improvisoitahdututtane |
Perfect
| minä | en liene improvisoitahdututtanut |
| sinä | et liene improvisoitahdututtanut |
| hän | ei liene improvisoitahdututtanut |
| me | emme liene improvisoitahdututtaneet |
| te | ette liene improvisoitahdututtaneet |
| he | eivät liene improvisoitahdututtaneet |
Conditional Mood
Affirmative
Present
| minä | improvisoitahdututtaisin |
| sinä | improvisoitahdututtaisit |
| hän | improvisoitahdututtaisi |
| me | improvisoitahdututtaisimme |
| te | improvisoitahdututtaisitte |
| he | improvisoitahdututtaisivat |
Perfect
| minä | olisin improvisoitahdututtanut |
| sinä | olisit improvisoitahdututtanut |
| hän | olisi improvisoitahdututtanut |
| me | olisimme improvisoitahdututtaneet |
| te | olisitte improvisoitahdututtaneet |
| he | olisivat improvisoitahdututtaneet |
Negative
Present
| minä | en improvisoitahdututtaisi |
| sinä | et improvisoitahdututtaisi |
| hän | ei improvisoitahdututtaisi |
| me | emme improvisoitahdututtaisi |
| te | ette improvisoitahdututtaisi |
| he | eivät improvisoitahdututtaisi |
Perfect
| minä | en olisi improvisoitahdututtanut |
| sinä | et olisi improvisoitahdututtanut |
| hän | ei olisi improvisoitahdututtanut |
| me | emme olisi improvisoitahdututtaneet |
| te | ette olisi improvisoitahdututtaneet |
| he | eivät olisi improvisoitahdututtaneet |
Imperative Mood
The 3rd person forms in Imperative are borrowed from the corresponding optative mood forms.
Affirmative
Present
| improvisoitahdututtakaami; improvisoitahdututtakaani |
| (sinä) | improvisoitahdututa |
| (hän) | improvisoitahdututtakoon |
| (me) | improvisoitahdututtakaamme |
| (te) | improvisoitahdututtakaa |
| (he) | improvisoitahdututtakoot |
Perfect
| (hän) | olkoon improvisoitahdututtanut |
| (he) | olkoot improvisoitahdututtaneet |
Negative
Present
| älkäämi; älkääni improvisoitahdututtako |
| (sinä) | älä improvisoitahdututa |
| (hän) | älköön improvisoitahdututtako |
| (me) | älkäämme improvisoitahdututtako |
| (te) | älkäätte improvisoitahdututtako |
| (he) | älkööt improvisoitahdututtako |
Perfect
| älkäämi; älkääni olko improvisoitahdututtanut |
| (sinä) | älä ole improvisoitahdututtanut |
| (hän) | älköön olko improvisoitahdututtanut |
| (me) | älkäämme olko improvisoitahdututtaneet |
| (te) | älkäätte olko improvisoitahdututtaneet |
| (he) | älkööt olko improvisoitahdututtaneet |
Eventive Mood
Affirmative
Present
| minä | improvisoitahdututtaneisin |
| sinä | improvisoitahdututtaneisit |
| hän | improvisoitahdututtaneisi |
| me | improvisoitahdututtaneisimme |
| te | improvisoitahdututtaneisitte |
| he | improvisoitahdututtaneisivat |
Perfect
| minä | lienisin improvisoitahdututtanut |
| sinä | lienisit improvisoitahdututtanut |
| hän | lienisi improvisoitahdututtanut |
| me | lienisimme improvisoitahdututtaneet |
| te | lienisitte improvisoitahdututtaneet |
| he | lienisivät improvisoitahdututtaneet |
Negative
Present
| minä | en improvisoitahdututtaneisi |
| sinä | et improvisoitahdututtaneisi |
| hän | ei improvisoitahdututtaneisi |
| me | emme improvisoitahdututtaneisi |
| te | ette improvisoitahdututtaneisi |
| he | eivät improvisoitahdututtaneisi |
Perfect
| minä | en lienisi improvisoitahdututtanut |
| sinä | et lienisi improvisoitahdututtanut |
| hän | ei lienisi improvisoitahdututtanut |
| me | emme lienisi improvisoitahdututtaneet |
| te | ette lienisi improvisoitahdututtaneet |
| he | eivät lienisi improvisoitahdututtaneet |
Optative Mood
Affirmative
Present
| minä | improvisoitahdututtaon |
| sinä | improvisoitahdututtaos |
| hän | improvisoitahdututtakoon |
| me | improvisoitahdututtakoomme |
| te | improvisoitahdututtakootte |
| he | improvisoitahdututtakoot |
Perfect
| minä | ollon improvisoitahdututtanut |
| sinä | olkootte improvisoitahdututtanut |
| hän | olkoon improvisoitahdututtanut |
| me | olkoomme improvisoitahdututtaneet |
| te | olkootte improvisoitahdututtaneet |
| he | olkoot improvisoitahdututtaneet |
Negative
Present
| minä | ällön improvisoitahdututa |
| sinä | ällös improvisoitahdututa |
| hän | älköön improvisoitahdututtako |
| me | älköömme improvisoitahdututtako |
| te | älköötte improvisoitahdututtako |
| he | älkööt improvisoitahdututtako |
Perfect
| minä | ällön ollo improvisoitahdututtanut |
| sinä | ällös ollo improvisoitahdututtanut |
| hän | älköön olko improvisoitahdututtanut |
| me | älköömme olko improvisoitahdututtaneet |
| te | älköötte olko improvisoitahdututtaneet |
| he | älkööt olko improvisoitahdututtaneet |